Tänään oli oikein perinteinen syyspäivä, yöllä oli pakkasta ja päivälläkin mittari seisoi nollan paikkeilla. Aurinkoa ei näkynyt ja aamutallissa sitä hytisi kuin pakastimessa... Herkkähipiäisimmät hevoset saivat vähän loimea ylle, sillä viimakin lisäsi kylmyyden tunnetta. Erityisesti islanninhevoset ja shettikset ovat alkaneet kasvattaa talvikarvojansa, mutta Bobin karva on jo melkein täydessä mitoissaan... Ellei se suunnittele kaikkien aikojen talviturkista ='D Sepä ei loimia paljoa tarvitse.

Aamutallin jälkeen oli hyvä aika ulkoiluttaa koirat ja Luta. Totesin rekikoirille, että pian saatetaankin päästä ajelemaan reellä. Heiteltiin frisbeetä ja palloa eikä koirien innolla ollut rajoja. Luta ja Sahara jäivät hieman sivumpaan seuraamaan lopulta leikkien keskenään. Miska ja Netta innostuivat suunnattomasti noutoleikistä ja kilpailivat siitä kumpi saa frisbeen kiinni, sillä toinen joutui hakemaan pallon joka yleensä lensi kauemmas. Hevosia kiinnosti suuresti koirien touhut ja Pepi alkoi huolestua kaveristaan Saharasta, joka lopulta puikkelehti pikku ponien aitaukseen Pepin luokse, tämän höristyä hetken koirakamulleen.

Iltapäivällä aloitin hevosten liikuttamisen Wilmasta. Tänään jätin Midin toisten shettistammojen kanssa, jotta voitaisiin Wilman kanssa kunnolla työskennellä maneesissa. Wilma oli aiemmin päivällä hirnunut oletettavasti ikäväänsä, lohduttelin sitä ja kerroin sille terveisiä Vilberiltä, tamma selvästi tunnisti nimen ja hiljeni tuhahtaen. Midikin teki osansa rapsuttelemalla emäänsä, joka ilahtui selvästi ja rapsutti takaisin.

Wilma nautiskeli harjauksesta ja varusteet pukeentui hyvin. Taluttaessa Wilma kipitteli ja aloin hidastelemaan ettei se hermoilisi tahtiaan. Nousin selkään vasta maneesilla, jossa jouduin avaamaan ja sulkemaan oven. Wilma oli reippaalla tuulella ja työskentely sujui hienosti, voltit oli pyöreitä ja peräänantoonkin päästiin pienellä työnteolla. Ravissa edettiin ensin vauhdikkaasti, jotta poni päästelisi höyrynsä ja siitähän Wilma innostui, vauhti taisi olla tamman huippunopeutta ja kyllähän sitä vauhtia pikku jaloista lähtikin.

Tarkemmissa harjoituksissa Wilma keskittyi ja tuntui pitävän erilaisista tehtävistä, loppujen laukat oli pyörivää sekä mukavan tahtisia. Kehuin Wilmaa äärettömästi pitkillä ohjilla kävellessämme ja tamma pärskähteli selvästi tyytyväisenä itseensä. Poistuimme maneesista ja jätin oven auki, seuraavan ratsuttajan tullessa heti paikalle Cisun kanssa. Ratsastin maneesilta tallinpihaan vielä hyväksi jäähdyttelyksi.

Päästin Wilman ja Midin takaisin pikkulaitumelle, kun olin ensin hoitanut Wilman kunnolla ja laittanut sille kuivatusloimen, tammoilla oli selvästi energiaa ja ne pukittelivat ja ravailivat kuin pahaisetkin arabit =)

Arabeista puheen ollen on laumamme ihan kiitettävän kokoinen jo, kiitos Ruusutilalta tulleiden yksilöiden. Pitäisi aloittaa näilläkin siroturvilla kunnon kisaputket, että saataisiin menestyneitä yksilöitä jalostukseen. Erityisesti odotan innolla Sonyan suorituksia, sillä tamma on osoittanut upeaa potentiaalia kotikulmilla, eikä ulkonäköäkään ole haukkuminen ;)