Aamulla oli hieno syyssää joten kaikki hevoset pääsivät aamumuonituksen jälkeen tarhailemaan aamuvirkuimpien talliapulaisten avustuksella. Päästimme oriporukoita isommille laitumille päästelemään sadesäillä kertyneitä puhteja. Siitäkös riemu ratkesi ja erityisesti Neron, Dalin ja Tankin keekoilut kiinnittivät kaikkien huomion. Ori kolmikko nelisti pitkin laidunta pukitellen, korskuen ja isotellen toisilleen välillä vähän nahistellen. Kolme jykevää tupsujalkaa olivat kyllä komea näky syysaamun usvaisessa auringon paisteessa...

Keskipäivällä kun väki alkoi vähentyä kävin hakemassa vuokralla olevan Wilma shetlanninponitamman Midin kera pikkulaitumelta jossa tyttöset olivat saaneet naukata ruohoa ja irrotella jos mielivät. Wilma oli hieman ujolla tuulella eikä meinanut antaa kiinni, mutta hetken suostuttelun jälkeen se tuntui muistavan olleensa ennenkin täällä kuin kotonaan ja tuli luokseni nätisti.

Harjattuani kummatkin ja varustettuani Wilman lähdimme kentälle Midi pitkässä liinassa. Alkuun päästin Midin kentälle vapaaksi ja lämmittelin Wilmalla kevyesti. Teimme pieniä harjoituksia näin ensimmäisenä peruspäivänä ja lähdimme lopuksi maastoon. Kenttäpyöriskelyt olivat kiinnostaneet Midiä kovasti ja se seuraili meitä erilaisissa kuvioissa jopa oikeissa askellajeissa. Kehuin sitäkin.

Maastossa pidin Midin liinassa ja neiti seurasikin kiltisti koko matkan. Wilmaa kiinnosti suuresti metsän äänet ja säpsähtihän se kurkiparvea joka oli suunnittelemassa etelänmatkaa pellolla, kunnes säikähtivät meitä ja lehahtivat matkoihinsa metakan saattelemana. Midi katseli kummastuneena isoja lintuja muttei näyttänyt järkyttyneeltä, olihan mami suojelemassa =D

Palattuamme tallille päästin tammat päiväheinille takaisin laitumelle kehujen saattelemana ja siirryin itse siivoamaan karsinoita. Tallityöntekijät olivat hoitaneet suurimman osan karsinoista, joten itse en joudu useinkaan raatamaan henkihieveriin. Kävin päästämässä Lutan ja koirat pihalle, jotka säntäsivät tietenkin eri suuntiin. Luta oli ainoa joka jäi pyörimään seuraani enkä voinut olla huomioimatta sen turvonnutta mahaa. Pitäisiköhän käydä eläinlääkärillä varmistumassa ettei kyseessä ole mitään pahaa? Katsoin Lutaa silmiin joka näytti kysyvältä ja samalla päätin soittaa tuntemalleni eläinlääkärille jonka tiesin hoitavan erityisesti villieläimiä.

Kas kummaa sain varattua ajan vielä samaksi iltapäiväksi. Teimme Lutan kanssa tarkastuskierroksen tarhoilla ja laitumilla, että aidat ovat kunnossa ja hevoset saaneet päiväheinänsä eikä vedet saa olla vähissä. Kaukaisimmilla laitumilla Luta alkoi yhtäkkiä uikuttamaan ja kyyristyi viereeni, ensin luulin sille tapahtuneen jotain, mutta sitten näin itsekin metsänlaidassa kaksi sutta. "Voi hyvä ihme." oli häkeltynyt lausahdukseni ääneen. En kuitenkaan säikähtänyt sillä seurassani oli Luta ja hevoset pysyivät rauhallisina vaikka katsoivatkin susien suuntaan. En tiennyt mitä tehdä joten kävelin susia kohti siinä toivossa, että ne lähtisivät pakoon ihmisen nähdessään, mutta toisin kävi. Sudet seisoivat paikallaan, kunnes olin metrin päässä jossa alkoikin jo ahdistaa. Hetken päästä toinen susista laski päänsä ja astahti minua kohti jolloin Luta älähti ja hyökkäsi väliin, mutta sudet eivät kauas loikanneet.

Tilanne oli kerrassaan eriskummallinen enkä ollenkaan käsittänyt mitä olisi kannattanut enää tehdä. Ihan kuin susilla olisi ollut jokin tarkoitus, sillä eivät ne uhkaavilta vaikuttaneet eivätkä sen kummemmin säikyiltäkään. Ehkä susi, Luta, joka kulkee ihmisen rinnalla sai ne lähestymään meitä. Päätin perääntyä katse kuitenkin nauliutuneena susien suuntaan. Laitumen hevoset olivat alkaneet liikehtiä levottomasti Lutan rähähdyksen jälkeen ja puhelin niille rauhoittavasti. Laitumen lauman johtaja Veeti tuli aidan reunalle tuhisten ja jäin rapsuttelemaan sitä. Katsoin susia ja ne alkoivat tehdä lähtöä, mistä oli kyse?

Illemmalla, kun tulimme eläinlääkäristä Lutan kanssa oli minulla ilouutisia tallinväelle. Tai, en tiedä miten he asiaan suhtautuvat, kun tallin eläinkirjo vain kasvaa, mutta Luta saa parin kuukauden sisällä pentueen!