Tänään pidettiin tallin sisäiset ravit omalla radalla hevosille. Pieniä palkintojakin oli luvassa parhaiten pärjänneille. Itse ohjastin Mergulumia, joka oli viime päivinä pompotellut tallityttöjä miten lystittää. Tänään ori oli kuitenkin vain tohkeissaan jännityksen tunnusta joka selvästi kutkutteli kaikkien osallistujien ympärillä vaikkei ollut kyseessä mikään totinen tilanne.

Kun kaikki 7 ravuria oltiin saatu ohjastajineen radalle ja lämmittelyt oltiin hoidettu siirryttiin volttauslähtöön. Kaikki hevoset olivat valppaina ja valmiina pistämään parastaan. Kun lähtökäsky annettiin ampaisi kärkeen Flick, Leea vierellään. Mergulum hermostui jäätyään keskiporukkaan, mutta saimme hyvän sijan porukassa ja seuraavassa kaarteessa pääsimme neljänsiksi Demin perään. Lopulliseksi järjestykseksi tuli:

1. Flick
2. Demi
3. Leea
4. Merkku
5. Sissi
6. Fyrkka
7. Dragen (joka laukkasi ihan kiitettävän paljon...)

Kaikilla oli ollut mukavaa ja hevoset olivat päässeet vauhdin makuun, jäähdyttelyjä suoritettiinkin eritavoin jotkut lähtivät maastoon jotkut jäivät vielä radalle. Voittaja ohjastaja sai valita itselleen WiRi -seuran uuden seurafleecetakin värin ja karkkipussin. Muut saivat pienemmän karkkipussin.

Iltapäivällä otin Wilman ja Midin käsittelyyn. Tänään noustaisiin ensimmäistä kertaa Midin ratsaille. Varustekoulutus oli sujunut hyvin eikä Midillä ollut mitään pientä painoakaan vastaan selässään. Sain avustajan mukaan pitämään Wilmaa Midin seuraksi kun suuntasimme maneesille. Olin varannut maneesin pikkupuolen meidän käyttöön jotta Midi saisi mahdollisimman rauhallisen ympäristön tottua ratsastajaankin. Wilma toimi esimerkillisen rauhallisesti ja näytti rohkaisevan Midiä, kun pikkutamma väänteli korviaan kummastuneena, kun selässä tuntui painetta ja sitten taas ei ja miksi sen ympärillä hyörittiin. Ensin nojasin vain Midin selkään ja kosketin sitä toisesta kyljestä. Tein saman toiselta puolelta. Midi pysyi rauhallisena ja oli jo ihan lähdössä liikkeelle. Toppuuttelin sitä vielä, että se varmasti tottuisi painoon. Seuraavaksi nostin jalat ilmaan hitaasti, että paino oli kokonaan Midillä, joka kuulosteli vain tarkkaavaisena koko ajan, muttei näyttänyt hermostuksesta merkkiäkään. Kehuin tammaa koko ajan kovasti ja annoin Midin hetken jutustella Wilman kanssa ja keskustelin Wilman taluttajan kanssa.

Viimeiseksi sain vielä toisen avustajan joka taluttaisi Midiä, pari askelta näin lopuksi kun olisin poikittain sen selässä. Midi käyttäytyi hienosti loppuun asti eikä täten vaikuta ollenkaan ratsastuskammoiselta. Katsotaan ensikerralla sitten ihan istualtaan.

Kävimme vielä pienellä talutuslenkillä maastossa Wilman ja Midin kanssa, että kumpainenkin saisi liikuntaa.