Viime päivät ovat menneet selvästi monilla joulujännitystä potiessa, mm. jotkut hevosista ovat käyttäytyneet poikkeuksellisen joko hermostuneesti taikka elämöineet laitumilla porukassa laukkapyrähdyksin.

Tallilaiset ovat jaksaneet ahkerasti erityisesti joulun alla olla avuksi vaikka voisivat olla omia joulujaan järjestämässä. Suuri kiitos siitä heille, sillä lumen tulon jälkeen tallityöt hankaloituvat aina jonkin verran. Tietenkin sääkin on pompotellut tänä talvena ja ollaan menty plussan puolelta pakkaselle jonka seurauksena maa on ollut jäässä paikoittain.

Kilpailuihin osallistumiset ovat jääneet taka-alalle, sillä olemme jo suunnitelleet syntymäpäivä show'ta johon tällä kertaa osallistuu vain tallimme omia hevosia. Tällä kertaa show on entistä suurempi ja mahtipontisempi ;) Sen voin paljastaa.
Viime kerralla show järjestettiin vuonna 2010, jolloin meillä oli pari vierailevaa tähteä, väkeäkin oli mukavasti katsomassa. Toivottavasti tänä vuonnakin katsojia tulee ja voisimme harkita muitakin esiintymisiä.

Toinen suuri jännityksen aihe ainakin itselleni on ollut Lutan pentumaha. Susihukka on viihtynyt sisätiloissa ja olenkin vahtinut sen menemisiä tarkasti. Tällä hetkellä kaikki näyttää olevan hyvin ja uskon Lutan pärjäävän pentujenkin kanssa hyvin, se on jo kanniskellut pehmoleluja piilopaikkaansa selvästi emoviettinsä lumoissa. Koirille pojot hyvästä käytöksestä ja Lutan rauhaan jättämisestä, täytyy muistaa niitä jouluna suuri eleisesti (ei kuitenkaan liikaa herkkuja, heh heh).

Wilma, Midi ja Snoopy ovat saaneet käydä revittelemässä isommalla laitumella parin muun shetlanninponitamman kanssa. White Winter Moon ja Ryashmin Snowcat olivat varmoja valintoja, jotka osasivat käyttäytyä varsan parissa hienosti ja Snoopy saikin niistä vähän niin kuin tädit itselleen =) Voi sitä riemua, kun oli tilaa kirmata ja niinhän ne kirmasivat. Ne kirmasivat... Ja ne kirmasivat... Kirmasivat vielä lisää. En käsitä miten Snoopy pysyi matkassa ja jaksoi vielä riekkua mukana lähes pahimpana villikkona ='D Lunta ei kuitenkaan ollut paljoa niin se ei rasittanut kenenkään jalkoja.

Myöhemmin iltapäivällä kävin Wilman ja Snoopyn kanssa pienen maastolenkin jolla Snoopy tutki kaiken mahdollisen. Peloton se ainakin on, kun edes lintujen pölähdys ei sävähdyttänyt sitä eikä metsässä oletettavasti rymistellyt hirvi tuottanut muuta kuin kiinnostuneen vilkaisun ja höristelyn. Toisin kuin Wilma taas sai pienoisen kohtauksen ryminästä, mutta rauhoittui pian kun ääni kaikkoni. Saa nähdä millainen uljastus Snoopysta tulee isona, näillä näkymin tulevaisuus on lupaava millä alalla tahansa, kun risut ylittyvät mukavasti tarhassa ja liikkeet ovat nätit, kun poika esittää mammalleen.