Voi hyvänen aika sitä metakkaa aamulla, kun tuntematon auto hurautti pihaan ja koirat lähtivät räkyttämään ikkunaan. Eivät ne normaalisti noin tolaltaan mene mistään, joten nousin ripeästi ja tarkastin tilanteen verhon raosta. Itsekseni manaten kävin pukemassa tallivaatteet ja livahdin ovesta niin etteivät koirat seuraisi. Luta ovelana pikku sutena sai itsensä livautettua samalla avauksella, mutta tiesin sen osaavan käyttäytyä, erityisesti vieraiden seurassa se on niin arka, ettei poistu viereltäni.

Vieras auto osoittautui yhdeksi eläinsuojeluviranomaisen autoksi, jonka tunsinkin. Nainen pälyili ympärilleen ja säikähti selvästi, kun kuuli tervehdykseni. Hänen katseensa iskostui saman tien Lutaan, josta olimmekin hänen kanssaan keskustelleet sen tänne otettuani. Hän ilahtui suuresti, että olin paikalla ja kertoi tulleensa vain rutiini tarkastukselle, kun meillä täällä on heidän kautta tulleita eläimiä.

Luta seurasi mukana, mutta hieman arasti, en tiedä mitä se epäili... Kaikki oli kuulemma kunnossa ja ystäväksi muodostunut eläinsuojeluviranomainen, Sanni, totesi, että meille uskalletaan tulevaisuudessakin luovuttaa eläimiä heiltä.

Kun hän oli lähtenyt, suuntasin tekemään aamutallin ja hevoset olivat jo hieman levottomia aamiaisen myöhästyttyä vartilla... Tarkkoja kavereita... Luta luikku vauhdilla meluisasta tallista, kun hevoset kolistelivat oviaan tai hirnuivat närkästyneinä.

Tilanteen rauhoituttua sain jo apujoukkoja siirtämään hevosia ulkoilemaan. Kaikki saivat loimet niskaansa, sillä juuri saapuneet tallilaiset kertoivat päiväksi säätiedotuksessa luvatun sadetta ja kovaa sellaista. Loimitus urakka vei tietenkin aina kauemmin ja hevoset saivat osa aamuheinätkin talliin.

Toimet hoidettuamme menin aamiaiaselle ja kutsuin Lutan mukaani. Se oli tietenkin lempi puuhassaan pyörimässä tallilaisten jaloissa. Onneksi jotkut intoutuvat leikkimään sen kanssa niin silläkin on mukavaa tekemistä. Luta tuli kuitenkin innoissaan sisälle ja kuivasin sen pyyhkeellä. Ihme eläjä, kun sateellakin tykkää reuhkata pihalla ='D Muut koirat näyttivät närkästyneiltä, mutta lupasin, että nekin pääsisivät ulkoilemaan aamiaisen jälkeen. Tarjoilin ensin ruoat koirille ja kissoille, jotka vielä toistaiseksi asuvat kaikki talossa, mutta kun katras alkaa kasvaa pääsee osa omiin tiloihinsa. Koirille ollaan rakentamassa parhaillaan suurenpuoleista lisäsiipeä talooni ja kissoilla on jo valmiina kissala liitettynä myöskin talooni.

Aamiaisen jälkeen lähdimme kaikki ulkoilemaan, ainoastaan Luta oli niin väsynyt että jäi sisälle lämpimään. Onnen pekka... Miska ja Netta säntäsivät suorinta tietä lähimpään mutakuoppaan pyörimään, kun taas hieman hienostuneempi Sahara loikki säikkynä lätäköiden yli. Hymisin koirien touhuille, kun kävelin pikkutallille siivoamaan karsinoita.

Iltapäivällä sade oli pahimmillaan ja hevoset nyhjäsivät laitumilla puiden alla takamukset tuulta kohti. Olimme tallilaisten kanssa strategisesti laittaneet kaikki hevoset laitumille tai tarhoihin joissa on katokset, jotta kaikki voivat kuitenkin ulkoilla ja päästä suojaan. Sovimme, että tänään olisi suurella osalla hevosista vapaapäivä ja osa tallilaisista pääsi lähtemään. Innokkaimmat saivat tehdä ratsastusrutiininsa nimikkohevosillaan. Päästin koirat sisälle ja pesin kaikki kolme, sillä olivat ne ihan ruhtinaallisen kurassa... Onneksi kaikki olivat kiitollisia lämpimästä suihkusta ja sain ne jopa kuivattua suhteellisen hyvin.

Tämän jälkeen kävin hakemassa Wilman ja Midin, tänään olisi oiva päivä riehua maneesin pienessä päässä. Harjasin ja puhdistin kumpaisenkin kaviot. Otin kummallekin riimut, mutta Wilmalle laitoin suitset riimun alle ja hyppäsin Wilman selkään tallipihalla. Talutin samalla Midiä joka tipsutteli somasti lätäköiden lomassa. Sade ei haitannut meitä lainkaan ja maneesillakin ropina oli vain jotenkin kotoisaa. Maneesin suurella puolella oli pari ratsukkoa, olin iloinen, että Dulle ja Theo saivat liikuntaa.
Otin Wilmalta suitset pois ja päästin kummankin irti pieneen päähän, sulkien välioven. Laitoin varmuudeksi lapun vielä oveen, ettei kukaan tule vahingossakaan.

Ensin tammat haistelivat maata ja näyttivät siltä, että suunnittelivat piehtarointia, mutta samassa ulkoa kuului jyrähdys ja kumpikin sinkoutuivat eri suuntaan. Ensin säikähtäneinä, mutta sitten se muuttui riekkumiseksi. Nähtävästi ulkona alkoi ukkostaa ja soitin Terrille, joka oli jäänyt siivoamaan karsinoita. Pyysin jos hän voisi ruveta hakemaan hevosia sisään ja jos tallilla on muita niin voisi kerätä heitä auttamaan, sanoin itsekin tulevani kohta.

Jonkun aikaa riehuttuaan ponit alkoivat rauhottua ja aloin maanitella niitä kiinni. Wilman sain melkein heti kiinni hetken lepertelyllä ja Midi seurasi aika pian mallia. Laitoin Wilmalle suitset takaisin ja lähdimme reippaasti maneesista ja huikkasin ratsukoille, että jos kerkeävät ratsastuksen jälkeen auttaa hakemaan hevosia laitumelta, niin olisi hienoa.

Nousin jälleen Wilman selkään ja ravasimme kevyesti pikku pätkän tallille päin ja sitten kävelimme rauhallisesti. Muutamat tallilaiset olivat avuliaasti saaneet hevosia sisälle ja jätin Wilman sekä Midinkin karsinoihinsa kuivatusloimineen. Annoin kummallekin vielä porkkanan palat ruokakaukaloihin.

Juoksin kauemmille laitumille hakemaan Dalia, Neroa ja Tankkia, sillä tiesin, etteivät muut mielellään tätä kolmikkoa hae, jo ensinnäkin kun niin kaukaa pitäisi hakea. Kaikki kolme säntäsivät kilvoitellen portille, kun kutsuin niitä. Voi mitä hieno helmoja, totesin kiinnittäessäni riimunnarut kolmikon riimuihin. Talutin pojut reippaasti tallille ja lähdin hakemaan Tachia, josta Terri oli sanonut, että sen kaverit haettiin juuri.

Tachi oli ihan tohkeissaan laitumella, sillä se hermostuu aina hulinasta. Ukkonen, sade, tuuli ja tallipihan ramppaus hermostuttivat sen siis täysin. Puhuin sille rauhoittavasti ja se tyyntyi antaen kiinni. Talutin sen ravissa pikkutallin karsinaansa ja vaihdoin kuivatusloimen.

Myöhemmin iltapäivällä oli kaikki hevoset saatu sisälle. Piha alkoi jo lainehtia ja pidimme pienen kokouksen tallin toimistossa paikallaolijoiden kanssa. Lähipäiviksi oli lupailtu sateita, enkä ollut varma millaiset ulkoilurutiinit olisi parhaat, joten tarvitsin mahdollisimman paljon apua päiviksi jolloin saatetaan joutua vaihtelemaan loimia tai laittamaan hevosia sisään.
Onneksi todella moni ilmoittautui vapaaehtoiseksi ja lupasivat auttaa muutenkin parhaansa mukaan. Muut jotka eivät päivisin pääse lupasivat tulla kun kerkeäisivät. Olin jälleen todella kiitollinen ahkeralle tallinväelle, jolla ei olisi mikään pakko olla auttamassa, mutta kaikki ovat halunneet tulla auttamaan. Tietenkin vaivannäkö aina palkitaan.