Surunpäivä ja ikävän niiskautus, Wilman oli tänään aika lähteä kotiin viettämään joulua. Väkisinhän sitä herkistyy jo ajatuksesta, että Snoopy joutuu täysin eroon emästään. Vieroitus on kuitenkin jo tehty, mutta tosiasiahan on se, että kyllä Snoopy on sen emän päivittäin nähnyt edes kaukaa. Ei se enää kuitenkaan hirnu, hyvin ovat oripojat pitäneet sen kiireisenä joita Snoopy jaakaa riehumaan vuoronperään kanssaan. Toivoa sopii siis ettei Snoopy saa ihan hirveää kohtausta, kun ei enää emää näekkään ja lupaan sille, että se vielä saa nähdä sen tietenkin joku päivä ellei jopa niin, että mamma tulee meille taas vuokralle. Midillekin kun se tuuri kävi =)

Aamupäivä saatiin vielä olla kuitenkin rauhassa, hellämielisenä herkkiksenä tietenkin halusin, että Wilma, Snoopy ja Midi saavat olla vielä yhdessä tarhassa ennen kuin Wilma lastattaisiin ja lähdettäisiin kohti Hölkyn tallia. Tietenkinhän se voisi olla huono idea, että Snoopy alkaa ikävöidä pahemmin, mutta luotan siihen ettei se vaikuttaisi enää. Snoopy ilahtui selvästi emänsä näkemisestä ja tilanne oli kuin Disney:n piirretystä konsanaan kun emä ja varsat kohtaavat jälleen. Midi tietenkin oli jo tottuneempi ja hörisi Wilmalle jonka jälkeen siirtyi kaivelemaan heinä rääppeitä ruokapaikalta. Snoopy ja Wilma rapsuttelivat hetken toistensa säkiä, jota ne eivät ennen olleet tehneet. Ihmisenä tietenkin heti ajattelee, että ne tietävät mitä on tulossa....

Päiväheinityksen jälkeen, kun Wilma oli saanut syötyä hain sen tarhasta ja varustin sen matkaa varten parin apulaisen kanssa. Snoopy ja Midi saivat jäädä tarhaan keskenään jossa ne pysyivät rauhallisena Snoopy vilkaisi vain kerran vielä ennen kuin Wilma talutettiin traileriin.

Matka kohti Hölkyn tallia alkoi, olin aamulla hakenut klinikaltani rokotteet jotka Kama oli tilannut hevosille, ne oli kätevä antaa tällä samalla käynnillä.

Wilma matkusti koko matkan rauhallisesti ja perillä annoinkin Kaman itse lastata tammansa ulos. Wilma hirnuikin jo kimakasti trailerista kuultuaan tuttuja ääniä. Kehuin Wilman Kamalle maasta taivaisiin ja kerroin tietenkin viimepäivien tapahtumat. Keskusteltuamme hetken kävin hakemassa rokotteet ja annettuani ne jätin talliin porkkanasäkin jouluterveisiksi tallinväelle, pääasiassa hevosille.

Kotimatka sujui hiljaisuudessa ja tallille päästyäni menin heti tarkastamaan Snoopyn ja Midin, Midi käyskenteli rauhassa, mutta Snoopy oli hermostunut ja ravasi aidan viertä matalasti hirnuen. Ääni oli omituinen ja voisi kuvitella pikku ponilla olevan äänen murros. Rauhoittelin sitä jonkin aikaa ja otin tarhasta pienelle talutus lenkille Midin muassa.
Kierrettyämme tallipihaa päästin Snoopyn oriporukkaan ja Midin tuttuun tammaporukkaan. Snoopy jatkoi ravaamistaan vielä hetken, mutta rauhoittui lopulta ja päätti siirtyää ikävänsä jälleen muiden jaakaamiseen ja pompottelemiseen. Onneksi sen verran viisaita ponioreja etteivät vihoitelleet ressukalle...

Illalla tuntuikin tyhjältä jättää Wilman karsina ponitta, se saisikin olla vapaana pitkään ennen kuin suostuisin siihen jonkun muun laittamaan. Siivosin karsinan kuitenkin sellaiseen kuntoon ettei sitä liikaa ikävöisi katsellessaan. Snoopy oli pärjännyt urheasti ja vaikutti jo omalta itseltään talliin haettaessa. Pieni pörriäinen yritti siihen ainoaan lumikasaan pikkutallin lähellä joka oli jäljellä sulakelien jäljiltä ja olin iloinen, että se edes oli toipunut noin nopeasti.

Kyllä se arki minutkin toinnuttaa varmasti pian ja Lutan käytös alkaa viitata vakavasti synnytystä kohti, joten pidetään peukkuja joulupentuihin.