Tänään lähdinkin Lumioson ja Yuuman kanssa Metsälammen halloweenjuhlaan. Tätä ollaan odotettu, en ole varmaan koskaan osallistunut tällaiseen tapahtumaan, missä varsinkaan vaikutetaan sijoittumiseen itse vaikka juuri piirtämällä. Meinasi tulla kiire, mutta sain kuin sainkin Lumioson ja minun asut valmiiksi, hieman epäilytti jos taivaalta alkaisikin ripottelemaan niin kävisi kyllä kaltoin Lumiosoon vaivalla taiteilemani luurangon. Sää oli kuitenkin puolellamme ja ilta vietettiin koleassa säässä tähtitaivaan alla. Saavuimme ajoissa noin klo 15.30 ja matka sujui hyvin. 
Paikka oli koristeltu upeasti ja valaistus oli erittäin tunnelmallinen, Lumioso oli kauhean tohkeissaan muiden asusteista, mutten tiedä miten muut reagoivat tukirankansa paljastaneeseen lajitoveriin ='D Huvittavinta tässä on se, että pelkään luurankoja... No ainakin kikka toimi, itseäni ei pelottanut kun olin itse yksi luurangoista. Siedätyshoitoa?

© Jazzumi

Itse asukilpailu sujui osaltamme odottamattoman hyvin: VOITIMME?! En voinut uskoa, kun näin muiden hienoja asusteita, että juuri me voitimme, mutta ainakin vaiva palkittiin, saatiinpa yllättyä iloisesti ja saimme matkaamme upean loimen sekä itselleni ihanan värisen hupparin. Nämä tulevat käyttöön ja saa Lumiosokin uuden loimen pitkästä aikaa!
Varusteista kiitos Equestrian PRO!

Paikanpäällä saatiin myös ruokaa, menu koostui mitä hurjemman kuuloisista eineksistä, mikä hieman huolestutti, mutta loppupeleissä ruuat saattoi tunnistaa ihan tutuiksi ja turvallisiksi pöperöiksi. Niiden nimitykset kuitenkin saivat hieman huononolon pintaan ja täytyi tosissaan ignoorata muiden keskustelut ja pelleilyt siitä mitä ne ruuat mukamas olivat... Erittäin hyvää ruoka oli, siitä ei sovi kiistelemän, kiitos kokille!

Kummitustarinat jätin suosiolla väliin, koska se menee jo omien hermojen huonolle puolelle. Varsinkin eestin vaelluksen jälkeen ei ole huvittanut vilkaistakaan sepitettyihin kummitusjuttuihin!

Kuljeskelin apulaisen kanssa Lumioson ja Yuuman kanssa poissa tieltä, kun noin seitsemän aikaan väkeä alkoi kerääntyä pihamaalle valmistautumaan kummitusmaastoon. Täytyy myöntää, hiukan epäilytti oliko tämä sittenkään hyvä idea osallistua vaellukselle, jossa saatettaisiin oikeasti nähdä kummituksia? No ainakin olin varannut juuri oikean hevosen matkaani, koska heti Yuuman selkään kiivetessä minua ei enää epäilyttänyt. 
Väkeä oli ihan mukavasti, tuli myös törmättyä muihin tuttuihin, ja pian lähdimmekin liikkeelle. Ilta oli jo täysin pimennyt ja pakko vain loppuun saakka kehua, miten hyvin tapahtuma oli toteutettu! Tunnelmaa ei puuttunut ja kaikesta oltiin huolehdittu upeasti.

Koko vaellus piti jännityksen yllä ja kuulin ihmisten keskustelevan ties mitä, mikä sai jo hermoilemaan enemmän, mutta Yuuma askelsi tyynesti jännitteistä huolimatta ja minunkin oli pakko rauhoittua. Pääsisinpä pakoon vauhdilla kiitos Yuuman! 
Kaikki sujui kuitenkin rauhallisesti ja reitti oli todella järkevästi suunniteltu, huolet osoittautuivat turhaksi eikä matkalla tapahtunut mitään hurjan poikkeavaa, vaikka harjun paikkeilla jäikin epäselväksi näkikö joku jotain... 

Kiitettyämme tapahtumasta suuntasimme nokan kohti kotia ja iltatallia, joka tosin oli jo täydessä vauhdissa perille päästyämme. Yuuma pääsi nopeasti iltaruokansa pariin, mutta Lumioson puhdistin kunnolla ja laitoin sen itse ansaitseman loimen yöksi. Poju näytti tyytyväiseltä ja ruoka ainakin maistui raaankan päivän päätteeksi.

Sainpa vielä sisälle mennessä slaagin kiitos Lutan, joka oli ollut taas omilla retkillään pari päivää. 
- Hmh, halloweenko sinut sai palaamaan vai oletko osa halloweenkepposta? Höpöttelin Lutalle, joka nautti rapsutuksista tyytyväisen näköisenä. Sitten Luta jähmettyi ja katsoi metsän suuntaan.
- Voi ei... Sanoin ääneen ja katsoin itsekin Lutan osoittamaan paikkaan. Itse en ainakaan nähnyt mitään, mutta kohta kuului rapinaa ja näin kolmet silmäparit, jotka kuitenkin nopeasti haihtuivat siron töminän tahtiin. Luta ei aikonutkaan lähteä perään vaan äänien kaikottua susi kääntyi puoleeni ja vaati päästä sisälle taloon ainakin täksi yöksi. 
- Huhhuh, voikun voisit kertoa mistä oli kyse... Totesin Lutalle iltapalapöydän äärestä nakellessani sille kinkun palasia voileipäni päältä. 

Aikamoinen, mutta onnistunut päivä, loppuun saakka. Kiitos Metsälammen väelle vielä kerran!